Angelniemen kylätalo (Kokkilantie 775, 25230 Angelniemi)
Raportti / Viri Teppo-Pärnä ja Seppo Pärnä, arkkitehdit,
käynti paikan päällä 12.11.2018
Yleisvaikutelma oli hyvin positiivinen: talo täynnä toimintaa, terveen oloinen rakennus, vastuunsa tuntevat haltijat.
Alakerta
Alakerrassa on hienoja alkuperäisiä muistoja: naulakko, lipunmyyntikoppi ja kyltit. Sohva on uutta aikaa, mutta varmasti suosittu! Yksi uusi wc rakennettu. Naulakkotilan vieressä kulkee häiritsevästi putkistoa.
Naulakko ja sen vierus
Alakerran hienon naulakkoalueen kattomaisemaa ei haluaisi muuttaa (näyttämön portaan takia).
Reitti naulakkoon hieman hankala. Onnistuisiko puusepäntyö: tiskin etuseinään ’näkymättömästi’ toteutettu saranoitu luukkuovi?
Naulakon viereisen ikkunan alapuolella kulkeva putkisto koteloidaan ja päälle rakennetaan penkki, jota voi käyttää esim. kenkiä jalkaan pannessa.
Väritys
Väritys tummanruskeine osuuksineen oli melko raju. Sitä voi myöhemmin, varojen salliessa, pehmentää. Olisi myös hienoa talon historiankin kannalta, että pinnoista tehtäisiin taitavasti raaputtamalla eri aikojen värisarja (löytyykö paikkakunnalta konservaattoriopiskelijaa tms.?) – paikaksi täytyisi valita sellainen kohta, josta niitä löytyisi.
Suihkupohdinta
Kannattaa vielä miettiä: Onko suihku ehdottoman välttämätön? Suihkutilan huolellinen, talon kannalta turvallinen teko tullee kalliiksi. Löytyykö majoitustilan käyttäjille mitään muuta mahdollisuutta peseytyä? Tärkeä pohdittava: Onko pienimuotoinen majoittaminen siis kuitenkin realistista (henkilökunta, valvonta, siivous, aamiaispalvelu)? Suuremmille käyttäjäryhmille, kuten suunnistusjoukkueet, yksi suihku ei kuitenkaan riitä, vaan täytyy joka tapauksessa olla jokin muu pesuratkaisu.
Sali
Sali on todellinen monitoimitila: siellä pidetään niin liikuntatunteja kuin yleisöjuhlia. Toimintojen täytyy sopeutua tilaan ja eri toimintojen toisiinsa. Täytyy siis tehdä kompromisseja.
Ikkunoiden ja uunin suojat
Salin ikkunaverkot ovat olleet jo pitkään esteettinen ongelma, kun salissa on juhlat. Löytyisikö taitavan metallimiehen kanssa ratkaisu, jossa verkot olisi helposti pois nostettavat (koukut tms.)
Uunin suojaus liikuntatapahtumissa koettiin ongelmaksi, toisaalta siihen oli halpa ratkaisu (liikuntapatja kaarelle). Opettajille voisi ehdottaa, ettei tarvitsisi seisoa uunin edessä ’turvamiehenä’.
Uuni sinänsä on todella hieno ja osa talon historiaa.
Patterien suojiksi voi kehitellä kauniit rimaverhoukset, jos yhdistyksen piirissä on taitomiehiä. Toisaalta: ne eivät ole kovin häiritseviä. Patterit tai suojukset maalataan paneelin sävyyn.
Valaistus
Liikuntakäytön takia kattoon ei voi saada näyttävää juhlatilavalaistusta (komerosta löytynyt lamppu on kuulunut alun perin saliin?), mutta seinäpintoihin ripustettavilla lampeteilla ja kunnollisen kokoisilla, nurkkiin sijoitetuilla jalkalampuilla saadaan tunnelmaa. Näyttämönsivun posliinikantainen valaisin oli hieno. Saisiko sille vanhojen tavaroiden markkinoilta parin – mutta oliko ongelmana sen säilyminen ehjänä pallopeleissä? Vaihtoehtona puhuttiin paikan päällä myös magneettipaloin kiinnitettävistä näyttämönsivujen juhlavalaisimista.
Seinäpinnat
Salin seinien yläosiin on mietitty ilmeisesti tapettiakin, mutta ehkä tapetti ei ole ihan luonteenomainen isossa salissa, ainakaan se ei saisi olla selkeitä kuvioita muodostava. Levytyskohdatkin tuottavat ongelman, niitä ei saatane koskaan kunnolla peittoon. Toki pinnan voi pinkopahvittaa ja saada näin tasainen pinta; vaatii taitoa.
Jykevämpi kattolista olisi esteettisesti nykyistä parempi ja antaisi salille mennen ajan tunnelmaa.
Urheilupatjojen yms. siirto-ongelma
Näyttämön taakse vievä porras, joka sinänsä on hauskan näköinen muisto menneestä, on käytön kannalta ongelmallinen: patjojen raahaus tuottaa murhetta.
Yritettiin miettiä eri vaihtoehtoja:
– Oven laskeminen lattiatasolle ja porras näyttämöseinän sisäpuolelle: porras tunkeutuu alakerran naulakkoon.
– Poimuverhon siirto taaemmaksi: liian kallista ja hankalaa, valoramppi liittyy suoraan verhosysteemiin.
– Poimuverhoon tehtävä oviaukko: ei liene mahdollista.
– Mutta oven leventäminen mahdollista, jos se auttaisi merkittävästi. (Uutta ei kannata tehdä taloudellisista ja historiallis-esteettisistä syistä, mutta löytyykö vintiltä vanhaa ovea?). Tällöin portaana voisi kuitenkin olla nykyinen porras.
Näyttämöaukko ei ole linjassa salin muun vanhan ajan ilmeen kanssa. Vierasta on sekä reunan käsittely (ei huolittelua) että muoto. Katsotaan esimerkkiä Kalevan työväentalosta: viistetyt kulmat, profiloidut, näyttävät reunalistat.
Poimuverho
Poimuverho on hieman liian modernin oloinen tähän salitilaan. Kun se kuitenkin on siinä ja palvelee tehtävässään (ja verho-ramppikokonaisuuteen on uhrattu paljon rahaa), verho pitää vain hyväksyä. Edellä esitetty aukon huolittelu parantaa näkymää.
Väritys
Salin väritys perustuu nyt rajuun tummuusasteikon kontrastiin: tummanruskeat seinäpaneelit, vaalea persikanvärinen seinä. Ovet, 2-ja 3-väriset, ovat aivan seiniin nähden aivan eri väriskaalaa, värit harmaa-musta-akselilla. Ovet, seinien yläosat ja paneelit voisi toteuttaa toisiinsa sointuvilla, lempeillä hiekan ja lämpimän saven sävyillä.
- Peiliovien väritysperiaate
Ensinnäkin on hienoa, että eteisen peiliovet näyttävät alkuperäisen oloisilta – niitä ei ole käsittelty paksuin kitti-maalikerroksin eikä modernein maalituottein, vaan niissä on alkuperäisen oloinen maalipinta. (Ehkä puusepänverstas on kyllästänyt ne toteutusajan tapaan vernissalla, mikä selittää joissakin kohdissa näkyvän maalin irtoamisen.)
On pohdittu, pitäisikö kaikki peiliovet maalata siihen tyyliin, mikä näkyy salin puolella ja alakerrassa, siis eri pintatasoja eri värein korostaen. Ehdotamme, että näin ei tehdä. Perustelu 1): Monivärisiä peiliovia harrastettiin erityisesti uusrenessanssin vallitessa 1800-luvun loppupuolella, ja nämä ovet lienevät nuorempaa ikäluokkaa. Perustelu 2): Kaunis puusepäntyö pääsee oikeuksiinsa (valo- ja varjokohtien vuorottelu), kun pinta on yksivärinen eikä kovin tumma. Nykyinen taitettu hiekanväri on kaunis.
Eteinen
Eteisessä on mainio menneiden aikojen tunnelma. Sen muodostaa alkuperäisen oloinen panelointi seinissä ja katossa, peltiuuni, peiliovet ja naulakot (vaikka ne eivät ole ehkä olleet alun perin tässä) sekä perinteinen puulaatikko. Nurkassa oleva viemäri kaipaa koteloinnin.
Valaistus
Voisiko näyttämön takavarastossa olevan monilamppuisen valaisimen tuoda tähän eteisen kattoon? Tila olisi korkeampi kuin kokouskamarissa. Valaisin on julkisen tilan luonteinen; kokouskamarissa valaisin voi olla kodikkaampi?
Väritys
Seinäpaneelin vihreän sävyn voisi muuttaa nykyistä, hieman siniseen taittuvaa, vähän lempeämmäksi, sammalensävyyn taittuvaksi.
Tapetin voisi jossain vaiheessa uusia; silloin voisi harkita myös jotain vanhaa kuosia uustuotantona. Jos varaa ei ole uuteen tapettiin, vaurioituneen kohdan päälle taulu, kartta tai seinävaate!
Ovet voisi maalata nykyisen sävyisellä aidolla pellavaöljymaalilla (vanhaan tyyliin ohuesti, hyväkuntoiset maaliosuudet säilyttäen, huonot kohdat krapaten ja huolellisesti useaan kertaan pohjustaen ja pintamaalia ’rakentaen’, varoen maalaamasta peilien liitoskohtia umpeen.)
Uuni maalataan ohuesti pellavaöljymaalilla. Olisiko oven sävy siihen sopiva? Väritys riippuu myös siitä, tuleeko tilaan uusi tapetti. Uunin taustaa ei saa tapisoida, mutta se maalataan tapetin perussävyllä.
Lattia kannattaa maalata ns. maantiensävyllä eli ei liian tummaksi (pöly näkyy häiritsevästi) eikä liian vaaleaksi (kura näkyy häiritsevästi). Ovea hieman tummempi hiekansävy on sopiva väri, samoin lämpimänharmaa. Lattiamaali voi olla pellavaöljymaalia, joka maalataan ohuesti ja joka lujittuu hitaasti, mutta on kuivuttuaan kestävä – ja kestävyyttä lisää se, että kulkuväylille tulee matot). On olemassa myös pellavaöljylakalla vahvistettua lattiamaalia (Uulalla oli ainakin ennen, voivat antaa suhteet, jos eivät tee enää valmista).
Lattialle voisi kyläyhdistys kutoa tai kudotuttaa juuri tähän tilaan mitoitetut ja juuri tähän tilaan väreiltään sointuvat pitkät matot! Ovien eteen, jossa kuluminen on pahempaa, tulisi kynnysmatot (luonnonväriset ja -aineiset).
Puulaatikko sävytetään osaksi eteisen väritystä.
Kokouskamari
Kokouskamari on kokonaisuutena miellyttävän oloinen tila, vaikkakin se on osaksi modernisoitu. Tärkeää on se, että valo tulee kahdesta suunnasta. Siksi emme pidä hyvänä ratkaisua, jossa toinen ikkuna pantaisiin umpeen wc:n takia. Kamariin tehdyn levytyksen takia kattolistat ovat aikansa tyyliä, kapeita. Jalkalista puuttuu ainakin osasta huonetta.
Onko huone ollut joskus pienempi? Teoria: Seinänpätkä kertoo vanhasta naulakkotilasta tai peilaushuoneesta.
Uunin takainen tuuletusritilä on kuulemma aikomuksissa palauttaa (tarkistettava, että reitti on auki).
Levytyksen pohdintaa
Kokouskamarissa on rakolevytys salin tapaan sekä laskettu katto. Jos kamaria haluaisi palauttaa vanhemman oloiseksi, seinän voisi pinkopahvittaa yli levytyksen ja tapisoida. Tapetiksi voisi valita jonkin vanhan kuosin uustuotantona.
Alaslasketun katon yläpuolella olevaa tilannetta ei tunneta. Voisiko siellä olla hyväkuntoinen paneelikatto? Onko mahdollista tehdä pieni huomaamaton tutkimusalue esimerkiksi uunin luona? Olisiko mahdollista, että alaslasku on tehty siinä vaiheessa, kun yläkerta oli kylmä, siis lämpötalouden takia?
Muita ehdotuksia huoneen kohentamiseksi
Kattolistat ja jalkalistat uusitaan mittavammiksi ja perinteisemmiksi (perinnemallistosta, mm. Hakulan puutavaraliike, Lieto, tai oikeasti aitoja kierrätyksestä).
Uudet valkoiset sähköjohdot kiinnittävät huomiota. Ne pitäisi saada piiloon (maalataan seinän sävyyn; sähköjohdon lähellä olevat maalivauriot häivytetään). Tapettivaihtoehdossa sähköjohdot tapisoidaan yli).
Verhotangot saisivat olla lähempänä ikkunan yläreunaa.
Uunin maalipinta paikkapohjamaalataan ja maalataan pellavaöljymaalilla.
Valaisin voisi olla myös vanhantyylisempi – jostain voisi saada aidon vanhan lahjoituksena?
Keittiö
Keittiössä lienee asiallinen perusvarustus.
Kohennusajatuksia
Esitimme, että kutsutaan terveystarkastaja tai muu asianomainen tarkistamaan, mitä viranomaiset ehdottavat/vaativat juhlatilan keittiöön (joka ei kuitenkaan ole varsinainen valmistuskeittiö). Onko joitain vaatimuksia esim. tiskipöydän ja -koneen, seinäpintojen ja lattian suhteen?
Konttorimainen kaapisto kuivatavaralle yms. näyttää erikoiselta, mutta lienee käyttökelpoinen?
Nurkkakomero kannattaa purkaa. Näin saadaan jääkaapit sinne ja keittiön hellan viereen jää enemmän tilaa.
Peräkamari
Peräkamari on yhdistyksen toimintapaikka ja varasto. Esillä oli mainostusmateriaalia, arkistotavaraa ja juhlarekvisiittaa. Virastomaiset, lahjoituksena saadut kirjoituspöydät oli otettu talolle askartelupöydiksi, mutta niitä ei ole ilmeisesti käytetty tarkoitukseensa.
Kohennusajatuksia
Ensin koko tavaramäärä kannattaa kantaa huoneesta ulos ja jakaa tarpeellisiin, tarpeettomiin ja tarpeellisiin mutta muualla säilytettäviin.
Tutkittava, mikä säilytyskalusteratkaisu olisi yhdistyksen tarpeisiin järkevin? Yhtenäinen ns. lundiahyllystö? Ovellinen kaappisarja?
Arkistomateriaalin säilyttämistä varten on syytä tarkastella esim. näyttämön takavarastotilaa. Voisiko pienellä lisälämmöllä sinne saada paikan, jossa säilyttää harvemmin tarvittavaa aineistoa. (Entä onko kaupungilla tarjottavana palovarmaa arkistotilaa yhdistyksille?)
Tässä vaiheessa ei liene mahdollista puuttua huoneen esteettiseen ilmeeseen, mutta jatkossa voisi käyttää samoja periaatteita kuin kokouskamarin kohentamisessa.
Uudet hygieniatilat ja ylätason esteetön sisääntulo
Alakerran wc ja suihku (luonnospiirustuksemme)
Alakertaan voisi toteuttaa toisenkin wc:n sekä suihkun (vaikka suihkutila kyseenalaistetaan raportin alkupuolella).
Ratkaisussamme näkyy perusidea. Etuna on mm. se, että valoa saataisiin pitkän julkisivun ikkunasta myös tähän kohtaan.
Yläkerran wc
Yläkerran wc on lähes mahdoton toteuttaa puhtaan esteettömänä, jos halutaan säilyttää talon ilmeen perusasioita. Mutta kompromissi on mahdollista toteuttaa ja saada näin liikuntaesteiselle nykyistä sujuvampi vierailukokemus.
Tilaa ei kannata viedä kauas eteisestä (kuten aiemmin tehdyssä ehdotuksessa).
Tila ei saisi peittää ikkunaa (kuten aiemmin tehdyssä ehdotuksessa).
Vaihtoehto 1
’Tunkemalla’ pienen wc:n saisi ulkoeteistilaankin sijoittamalla pöntön portaan alapuolella ja pesualtaan sen viereen poikkiseinälle.
Miinusta: tilan pienuus ja laskeva alakatto pöntön yläpuolella, samoin ulkoeteisen pienentyminen. Plussaa: sisäeteiseen tai kokouskamariin ei tarvitse koskea, äänieristys.
Vaihtoehto 2
Sisäeteiseen, uunin vastaiseen sisänurkkaan.
Miinusta: tilan pienuus, eteistilan pienentäminen ja pilhominen, jolloin myös koko eteinen on ristiinmenevää liikennetilaa, äänieristysongelma?
Plussaa: Kokouskamariin ei tarvitse koskea ja ulkoeteinen säilyy väljänä.
Vaihtoehto 3 (luonnospiirustuksemme)
Kokouskamarin sisääntulovyöhykkeelle (jossa ehkä on ollut aikoinaan jokin pikkutila seinäkkeestä päätellen). Varsinaiseen kamariin päin tulisi oviaukko mahdollisine oviverhoineen tai ovi.
Miinusta: kokouskamarin pieneneminen, ääneneristys huoneen kannalta?
Plussaa: Eteistilat säilyvät väljinä, mutta tila on heti sisäeteisen tuntumassa; vastapäätä wc-tilaa saadaan vielä pukeutumis- ja peilaamispiste. Äänieristys salin kannalta. Tähän vaihtoehtoon saadaan tilavin wc-huone.
Salin pään esteetön sisääntulo (luonnospiirustuksemme)
Ehdotamme, että ulkoeteisten eteen tulee tasanne, merenpuoleiseen päähän invaluiska ja vastakkaiselle puolelle portaat. Näin päästään nykytilanteesta, jossa betoniportaat hallitsevat julkisivua. Luiskan ja tasanteen päälle tulisi pulpettimainen katos (sama periaate kuin aiemmin tehdyssä ehdotuksessa).
Ikkunat ovat nyt eri tyyliset kuin muussa rakennuksessa. Ehdotamme, että mallia otetaan vanhasta valokuvasta ja niiden hengessä sirot, kapeat ja pitkänomaiset – siis nykyistä paljon korkeammat – ikkunat ja niin, että ikkunoiden välissä olisi aina seinää (ei siis nykytyyliin, jossa ikkuna on kiinni ovessa). Tällainen ikkuna tehtäisiin myös vintin porrashuoneen päätyyn). Näin toimien talo saisi kauniimman, sen aiempaan ulkoasuun viittaavaan ilmeen.
Jos päädytään sellaiseen ratkaisuun, että wc on rakennusrungon sisäpuolella, ehdotamme silti, että ulkoeteisen eristys tarkistetaan (lattiaan ja portaan vastaiseen seinään pehmeä puukuitueristys, jos eristystä ei ole; ei muovikalvoja!).